3 x joulu

Minulla on tänä vuonna kolme joulua. Kiitos lentoemännät ja Finski, kun sovitte riitanne ja ensimmäinen joulu voi alkaa huomenna. Lapsonen lennähtää luokseni ja alkaa armoton lellaaminen. Lapsonen on tosin uhannut ryöstää koiran viereensä nukkumaan, mutta hauva-vauvamme päättää petiseurastaan itse ja tiedän kyllä miten pitää puoleni tässä taistossa.

Toinen joulu on silloin kuin muillakin ja vietämme sen aika perinteisin menoin. Pöytään tulee pikku-kinkku ja kalkkunarulla, itse tehtyjä laatikoita, rosollia ja lapsen erityistoiveesta perinteinen pottumuusi, jossa ei voita ole säästelty. Lahjoja emme ole moneen vuoteen kummemmin ostelleet, mutta eiköhän pukinkontista jokunen ylläri lapsoselle ja hauvalle löydy. Tiedän jo, mitä lapsonen on minulle ostanut ja se paketti avataan ja katsotaan jo huomenna. Miyazaki-kokoelmani saa nimittäin täydennystä.

Kolmas joulu alkaa tapaninpäivänä ja se kestää viikon. Lennämme silloin Helsinkiin. Aion luuhata kahviloissa, käydä Stokkalla, Akateemisessa, Hakaniemen hallissa ja torilla ja ajella ratikalla vaikka ihan huvikseni. Uudenvuodenaattona ajattelin kivuta Josafatin kallioille katselemaan ilotulitulitusta skumppa-pullo seuranani. Mukaan saa toki liittyä muitakin.

Joulun odotus on aina piinaavaa, mutta palkkio on kaiken tuskan väärtti. Luvassa on iloa, valoa ja rentoa yhdessäoloa. Mitä muuta ihminen voisi elämäänsä kaivata?

Häirikkösirkka

Joskus haluaisin mennä toisen ihmisen pääkoppaan ihan vain nähdäkseni mitä siellä oikeastaan liikkuu. Toisinaan minusta tuntuu, että kaikki saamani empatia- ja sympatiakoulutus on ollut täyttä ajan hukkaa. Tämä tunne valtaa minut erityisesti silloin, kun naapurini laulusuoni puhkeaa täyteen kukkaansa. Tänään hän on itsenäisen Suomen kunniaksi ilostuttanut naapureitaan koko päivän.

Musiikki on toki ilo ja se mikä toisen korville on silkkaa suloisuutta, saattaa toiselle aiheuttaa mittaamatonta kärsimystä. Olin juuri muuttanut taloon ja taloyhtiön saunassa ollessani luulin kuulevinani koirani ulvovan. Pukeuduin ripeästi, koska ulvonta tuntui vain jatkuvan. Avasin saunan oven ja astuin rappuun, jossa vallitsi hiljaisuus. Kotona koira jolkotti vastaan sänkylämpimänä.

Toruin koiraa, ettei tuolla lailla saanut ulvoa ja kuinka sinä nyt alat ulvomaan, kun et ennenkään. Koira istahti kauniisti eteisen matolle, katsoi minuun kysyvästi ja kallisti päätään. Samassa seinän takaa kuului antaumuksellinen virren veisuu. Esitin koiralleni nöyrimmät anteeksipyyntöni.

Laulaminen on ilo ja jokaisella ihmisellä on oikeus laulaa kotonaan. Ajankohdan ja äänenvoimakkuuden valinnassa kannattaa kuitenkin olla tarkka. Naapurini laulaa toki pitkin päivää, mutta hänen viimeisin ja kohtalokkain inspiraationsa iskee minun ollessa jo unten mailla. Olen herännyt tähän pari kertaa aivan kauhun vallassa ja varmana siitä, että seinän takana tapetaan jotain aivan muuta kuin sikaa.

Kylällä naapuriani kutsutaan härikkö-Sirkaksi ja hän on kuulemma häätänyt useammankin naapurustosta eksentrisellä käytöksellään. Vaikka olenkin asunut kaikenlaisissa meteli-rikkaissa paikoissa, on härikkösirkka aivan omaa luokkaansa, aatelia suorastaan.