”Voi, mikä hymy! Nyt saa kyllä Petelius ja Kalliala kyytiä! Mikään näissä miehissä ei viittaa millään tavalla niihin hampaattomiin umpihumalaisiin poromiehiin. Nämä on fiksuja miehiä, kerta kaikkiaan.” Äitipuoleni ihasteli viime viikonloppuna ennen lavatansseja. Kommentit olivat ehkä hivenen loivempia tanssien ja baarikäynnin jälkeen, mutta kukapa ei hieman hämmentyisi suomalaisen lavan ja kyläkapakan joko umpukuolleesta tai ylettömän vireästä meiningistä.
Isäni ja hänen vaimonsa olivat kertakaikkisen ihastuneita saamelaiskylään ja sen väkeen, mikä ei toki ole mikään ihme. Saamenmaassakin kesä on miellyttävää aikaa eivätkä ötökätkään kiusanneet meitä valoisassa illassa. Heille muutaman päivän reissusta teki täydellisen piipahdus Pykeijaan, rantasauna ja paikallinen poron ulkofile.
Vaikka ihastelu tuntuukin hieman yliampuvalta, viihdyn täällä hyvin, mikä on hienoinen yllätys itsellenikin. Olen asunut kaupungissa koko elämäni ja siksi olen sydänjuuriani myöten kaupunkilainen. Vietinkin koko lomani Kallion kivikylässä enkä edes käynyt minulle niin rakkaassa saaressamme, vaan hurautin pariksi päiväksi Tallinnaan. Nyt olen minäkin riittävän levännyt ihmettelemään saako Naima-Aslakki kyytiä vai ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti