Kuukaudet Lapissa ovat muuttaneet ajatusmaailmaani paljon ja useassa asiassa muutos on ollut pelkästään hyvä. Minua kuitenkin hämmentää radikaalisti muuttunut suhteeni verhoihin. Kalliossa vedän verhot alas, kun menen nukkumaan. Keittiöstä on näkymä sisäpihalle ja toisen kerroksen asunto on aika tavalla näyteikkunassa ylimmissä kerroksissa asuville, mutta tämä ei ole haitannut. Olkkarin ikkuna antaa taasen kadulle niin, ettei minua vastapäätä ole ketään eikä siis ole mitään syytä vetää verhoja eteen pimeän tullen.
Pohjoisessa vedän verhot eteen heti, kun hämärtyy. Kaamosaikana verhoni olivatkin sitten kiinni melkein kuukauden yhtä soittoa. Olkkarin ikkuna antaa joelle, jossa on toki vilkas kelkkaliikenne. Tuskinpa nuoret miehet kuitenkaan ohi kaahatessaan ehtivät ikkunoihin tuijottamaan. Sitä paitsi nuorten miesten mielessä taitaa olla päällimmäisenä toisten nuorten miesten peittoaminen ja vaikutuksen tekeminen nuoriin naisiin. Makkarin ja keittiön ikkunat taasen ovat metsään. Kuka minua siis edes näkisi kämpässäni kuljeksimassa? Porot varmaankin, nuo tirkistelijöiden kuninkaat, jotka alvariinsa postaavat juutuubiin videoita kotonaan keekoilevista keski-ikäisistä naisista.
Kyse täytyy olla yksityisyyden ja anonymiteetin puutteesta, jota korvaan peittämällä ikkunat. Se, etten minä tunne puoltakaan kylää ei tarkoita sitä, etteikö minua tunnettaisi. Lausahdus: ”Jaa, sä olet SE” aiheuttaa minussa ristiriitaisia tunteita. Toisaalta on mukavaa, että projektini tunnetaan ja tiedetään, mutta itsestäni en halua välttämättä antaa ihan kaikkea kaikille ja välittömästi. Etenkään, kun keskustelukumppanin uteliaisuus loistaa avaruuteen asti enkä tiedä hänestä tuon taivaallista. Sitä paitsi paikallisilla miehillä on tapana vedättää etelän likkoja vakavalla naamalla ja silmiin saa katsoa aika pitkään ennen kuin hoksaa tulleensa vedätetyksi. Velmuilu tapahtuu tietenkin kaikella lempeydellä ja lämmöllä.
Täällä kyllä saisi helposti selville kunkin keskustelukumppanin taustat sukupuuta myöten selville, mutta nimimuistini on tavattoman heikko. Ja jos sattuisinkin jonkun nimen muistamaan, niin sitten pitäisi tietää, minkä suvun jaanapetteri lahtivirtasesta olikaan kyse. Katsos, kun suku A myi poronsa - tai sitten ne varastettiin, riippuu puhujasta - neljä sukupolvea sitten ja suomalaistivat nimensä, suku B muutti Keski-Suomesta 25 sukupolvea sitten ja naivat vain paikallisia suomalaisia ja ovat siksi hivenen sisäsiittoisia ja omituisia, kun taas suku C muutti tänne vasta sodan jälkeen ja suvun esi-isällä - se taisi olla upseeri tai jotain - on lehtolapsia vähän joka torpassa ja kodassa. Ootko muuten huomannut, että se ja se on ihan samannäköisiä?
Tässä kohtaa viimeistään alkaa hengitykseni tihentyä ja tuskainen huuto purkautuu huuliltani: ”Mutta kuka tämä kyseinen ihminen on? Mitä hän tekee?!”. Sitä ei vastaaja tiedä, koska ensin todellakin pitää tietää, mistä suvusta on kyse. Kysypä seuraavalla kerralla, kun näette. Enkä helevetissä kysy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti